Lääkehoidon seuranta ja arviointi

Lääkehoito osana kokonaishoitoa

Neuropsykiatristen häiriöiden lääkehoito on aina osa laajempaa hoitokokonaisuutta, johon kuuluvat myös psykoedukaatio, ympäristön muokkaukset, kuntoutus ja psykososiaalinen tuki. Lääkehoito ei korvaa muita tukitoimia, mutta se voi merkittävästi parantaa lapsen toimintakykyä ja muiden tukitoimien tehoa.

Yleisimmin lääkehoitoa käytetään ADHD:ssä, jossa se on tutkitusti tehokkain yksittäinen hoitomuoto oireiden hallintaan. Myös autismikirjon häiriöihin liittyvää ärtyvyyttä, ahdistuneisuutta tai samanaikaista ADHD:ta voidaan hoitaa lääkkein.

ADHD:n lääkehoito Suomessa

ADHD:n lääkehoito aloitetaan Suomessa tyypillisesti erikoissairaanhoidossa lastenpsykiatrian tai -neurologian yksikössä. Aloitus tehdään aina lääkärin seurannassa.

Stimulantit

Ensisijainen lääkeryhmä ADHD:ssä. Suomessa käytetään:

• Metyylifenidaatti: Lyhytvaikutteinen (Ritalin, Medikinet) tai pitkävaikutteinen (Concerta, Equasym Retard). Vaikuttaa dopamiini- ja noradrenaliinijärjestelmiin.
• Lisdeksamfetamiini (Elvanse): Pitkävaikutteinen stimulantti, usein käytössä kun metyylifenidaatti ei riitä.
• Deksamfetamiini (Attentin): Vaihtoehto, kun muut stimulantit eivät sovi.

Ei-stimulantit

Käytetään, kun stimulantit eivät sovi tai niiden teho ei riitä:

• Atomoksetiini (Strattera): Noradrenaliinin takaisinoton estäjä. Tasainen vaikutus vuorokauden ympäri.
• Guanfasiini (Intuniv): Alfa-2-adrenerginen agonisti. Käytetään myös stimulantin rinnalla.

Lääkehoidon aloitus

Lääkehoito aloitetaan aina pienellä annoksella, jota nostetaan vähitellen (titraus). Aloitusvaihe kestää tyypillisesti 4-8 viikkoa, jonka aikana:

• Annosta nostetaan portaittain
• Tehoa arvioidaan sekä kotona että koulussa
• Sivuvaikutuksia seurataan aktiivisesti
• Vanhemmat ja opettaja täyttävät seurantalomakkeita

Optimaalinen annos on yksilöllinen — se ei riipu lapsen painosta, vaan siitä, millä annoksella paras teho saavutetaan vähäisimmillä sivuvaikutuksilla.

Mitä seurataan?

Lääkehoidon seuranta sisältää useita osa-alueita:

Teho

• Tarkkaavuuden paraneminen kotona ja koulussa
• Impulsiivisuuden väheneminen
• Läksyjen ja koulutyön sujuminen
• Sosiaalisten tilanteiden hallinta
• Tunnesäätelyn paraneminen

Tehoa arvioidaan sekä vanhempien ja opettajan havainnoilla että standardoiduilla lomakkeilla (esim. ADHD Rating Scale, Connersin lomakkeet).

Sivuvaikutukset

Yleisimpiä stimulanttien sivuvaikutuksia:

• Ruokahalun väheneminen: Tavallisin sivuvaikutus. Seurataan painoa ja kasvua säännöllisesti.
• Nukahtamisvaikeudet: Erityisesti pitkävaikutteisilla valmisteilla. Lääkkeen ottamisajankohtaa voidaan aikaistaa.
• Päänsärky ja vatsakivut: Tavallisia alkuvaiheessa, usein ohimeneviä.
• Ärtyneisyys lääkkeen lakatessa vaikuttamasta: ”Rebound-ilmiö” iltaisin.
• Sydämen syke ja verenpaine: Stimulantit voivat nostaa molempia lievästi.

Kasvu

Pitkäaikaisessa stimulanttihoitossa seurataan lapsen pituuskasvua ja painoa. Joillakin lapsilla kasvu saattaa hieman hidastua, mutta tutkimusten mukaan aikuispituuteen vaikutus on vähäinen (Faraone ym., 2008).

Sydän ja verenkierto

Ennen lääkehoidon aloitusta mitataan syke ja verenpaine. Seuranta toistetaan annoksen muutosten yhteydessä ja vähintään puolivuosittain. EKG:tä suositellaan, jos suvussa on sydänsairauksia tai lapsella on sydänvikaa.

Seurantakäyntien aikataulu

Tyypillinen seurantaohjelma:

1. 2-4 viikon välein aloitusvaiheessa: Annoksen titraus, sivuvaikutusten seuranta
2. 3 kuukauden välein ensimmäisen vuoden ajan: Tehon ja sivuvaikutusten arviointi
3. 6 kuukauden välein jatkossa: Pitkäaikaisseuranta, kasvun seuranta
4. Vuosittain: Laajempi arviointi, lääketauon harkinta

Seuranta siirtyy usein erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon, kun hoito on vakiintunut. On tärkeää, että seuranta jatkuu myös perustasolla.

Lääketauot

Lääketaukoja (drug holidays) käytetään arvioimaan, tarvitseeko lapsi edelleen lääkitystä. Tyypillisin ajankohta on kesäloma. Lääketauon aikana seurataan:

• Palaavatko oireet ilman lääkitystä?
• Onko lapsen toimintakyky riittävä ilman lääkettä?
• Palautuuko ruokahalu ja kasvu lääketauon aikana?

Lääketauko tehdään aina lääkärin ohjeistuksella. Stimulantteja voi lopettaa äkillisesti, mutta atomoksetiinin ja guanfasiinin lopettamisessa tarvitaan asteittaista annoksen pienennystä.

Vanhemman rooli seurannassa

Vanhemman havainnot ovat korvaamattomia lääkehoidon seurannassa:

• Pidä päiväkirjaa. Kirjaa ylös lääkkeen teho, sivuvaikutukset ja erityistilanteet päivittäin ainakin aloitusvaiheessa.
• Täytä seurantalomakkeet huolellisesti. Ne antavat lääkärille objektiivista tietoa.
• Kommunikoi koulun kanssa. Pyydä opettajaa raportoimaan lääkkeen vaikutuksista koulupäivän aikana.
• Ilmoita sivuvaikutuksista heti. Älä odota seuraavaa kontrollikäyntiä, jos jokin huolestuttaa.
• Kysy rohkeasti. Lääkärin tulee selittää hoitoon liittyvät asiat ymmärrettävästi.

Milloin lääkitystä muutetaan?

Lääkityksen muutosta harkitaan, jos:

• Teho on riittämätön maksimiannoksella
• Sivuvaikutukset ovat sietämättömiä
• Teho heikkenee ajan myötä
• Lapsen tilanne muuttuu (esim. murrosikä)
• Ilmenee uusia samanaikaisia oireita

Muutos voi tarkoittaa annoksen säätöä, valmisteen vaihtoa tai lääkeyhdistelmää. Kaikki muutokset tehdään lääkärin valvonnassa.

Tutkimusnäyttö

ADHD-lääkehoidon tehokkuudesta on erittäin vahvaa näyttöä. MTA-tutkimus (MTA Cooperative Group, 1999) osoitti, että lääkehoito oli tehokkaampi kuin pelkkä käyttäytymisterapia ADHD:n ydinoireiden hoidossa, mutta yhdistelmähoito oli paras toimintakyvyn ja samanaikaisten häiriöiden hoidossa. Cortese ym. (2018) meta-analyysi vahvisti stimulanttien tehon ja turvallisuuden lyhytaikaisessa käytössä.

Yhteenveto

Lääkehoidon seuranta on jatkuva prosessi, ei yksittäinen tapahtuma. Huolellinen seuranta varmistaa, että lapsi saa optimaalisen hyödyn lääkityksestä mahdollisimman vähäisillä sivuvaikutuksilla. Vanhemman aktiivinen osallistuminen seurantaan on tärkeää.

Lähteet:

• MTA Cooperative Group (1999). A 14-month randomized clinical trial of treatment strategies for ADHD. Archives of General Psychiatry, 56(12), 1073-1086.
• Cortese, S. ym. (2018). Comparative efficacy and tolerability of medications for ADHD. The Lancet Psychiatry, 5(9), 727-738.
• Faraone, S.V. ym. (2008). Effect of stimulants on height and weight: A review. JAACAP, 47(9), 994-1009.
• ADHD:n Käypä hoito -suositus (2019). Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.